... ihan silmissä. Kaksi vuotta on kuin hujaus, silmänräpäys. Tästä hetkestä tähän päivään, noin vain. Syntymäpäivän alla siirsimme Jussin nukkumaan isosiskon kanssa samaan huoneeseen (ja erittäin mieluisaan sänkyyn), ja pitää myöntämäni että itku tuli ensimmäisinä iltoina tyhjää pinnasänkyä katsellessani. Niin ihanaa kuin kaiken kasvamisen ja kehittymisen seuraaminen onkin, niin saa kait niitä vauvojakin kaivata?
7 kommenttia:
Onnea ihanalle 2-vuotiaalle!
Saa. Saahan. Ainakin tulee kaivattua. Ihania ovat ja niin ihania olivat jo vauvoina. Ainutlaatuisia. Ja niin totisesti kiitää, aika. Onnea kaksivuotiaalle!
Onnea kuopukselle ja myöhästyneet onnittelut sinulle!
Aika suloinen kirjoitus. Meillä kuopus (1-vee) nukkuu vielä pinnasängyssä, mutta tiedän että haikeus iskee sitten, kun hän saa "ison pojan" sängyn...
Onnea kasvavalle pojalle! Meillä täyttyi vuoden rajapyykki, ja samoissa tunnelmissa ollaan. Ihanaa kun kasvavat, ja silti haikeaa.
Samoissa tunnelmissa meilläkin, tosin vielä tuo nipistelee pinnasängystä minua aamuisin. Ihana kuvakollaasi <3
Onnea pienelle ja onnea äidille. Haikeatahan se kaikesta huolimatta on, kun vauvoista tulee isoja.
Noi kuvat on ylisuloisia. :)
Onnea, onnea!
Juu, kyllä pienet itkut on sallittuja. Mulle tuli jo itku silmään, kun Vertille tuli jo kaksi hammasta. Jotta nyt se kasvaa eikä mulla ole enää vauvaa:)
Lähetä kommentti