Jäin pohdiskelemaan blogiani ja sen tarkoitusta (lähinnä minulle itselleni) erään saamani palautteen jälkeen. Olen aika herkkänahkainen ihminen, ja otan yleensä suhteellisen helposti nokkiini. Normaalisti kasvokkain en loukkaantumistani juurikaan näytä, hämmennyn tavallisesti niin perinpohjaisesti, että en edes ehdi tuomaan loukkaantumistani esiin kuin vasta sitten, kun tilanne on jo mennyt ohi. Netin välityksellä tapahtuvassa kanssakäymisessä tunteiden käsittelyyn on aivan eri tavalla aikaa, joten haluan hieman palata niihin ajatuksiin mitä kirjoitus minussa herätti.
Jäin siis miettimään sitä, millaisia erilaisia blogeja tai blogityyppejä löytyy, ja miten itse kuvailisin oman blogini tarkoitusta. Miksi minä koen blogini tärkeäksi ja tarpeelliseksi? Jos löytyy blogeja, jotka keskittyvät harrastamiseen, perhe-elämään, työelämään, parisuhteisiin tai vaikkapa päivän polttaviin kysymyksiin, onko minun itseni rajattava blogini käsittelemään vain tiettyjä aiheita, vai voinko toteuttaa päähänpistojani ja kirjoittaa juuri siitä, mistä silloisella hetkellä haluan?
Blogini on minulle eräässä mielessä päivänkirjan 'korvike'. Kirjoitan, tai bloggaan, siis ennen kaikkea itselleni. Muodossa, joka tuntuu kiinnostavalta ja ennen kaikkea, esteettisesti tyydyttävältä. Aivan yhtä paljon, kuin kirjaan ylös pieniä arjenhetkiä, haluan kirjata ylös tunnetilojani tai innoituksen lähteitä. Blogissani itselleni eivät ole tärkeimpiä kirjoitetut sanat vaan kuvat - ovatpa ne kuvat sitten lapsistani, kodistani tai 'jostain kivasta jutusta jonka näin jossain netissä'. Ne toimivat minulle myös eräänlaisena karttana menneestä syksystä, syntyneestä lapsesta ja kaikista niistä tunteista joita olen tänä aikana läpikäynyt.
Katsellessani nyt taaksepäin blogiani, huomaan itse siellä selvän muutoksen, tarpeen saada elämään lisää
jotain, ja huomaan myös missä vaiheessa tämä muutos on tapahtunut. Oman elämäni, arkeni, tuntien, osaan myös selittää itselleni miksi näin on käynyt ja olen onnellinen siitä, että minulla on ollut näinkin loistava kanava tähän työhön. En siis juurikaan koe tarpeelliseksi pyydellä anteeksi sitä mitä blogini mahdollisesti ei ole, tai millä tavalla toiset sen kokevat.
Edellä sanomani ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö ajattelisi blogini vierailijoita, kanssabloggaajia. Päinvastoin. Tunne ja tieto siitä, että netin välityksellä voin jakaa ajatuksia/ideoita/kuvia/tunteita ja innoitusta, tuo mahdottoman paljon positiivista energiaa niin minulle itselleni, kuin sitä kautta myös joka päiväiseen elämääni. Hyvin pienellä paikkakunnalla asuvalla, kahden lapsen kanssa kotona-olevalla äidillä ei varsinaisesti samanhenkistä seuraa ole kyllästymiseen saakka. Ja niin rakas kuin puolisoni minulle onkin, eivät meidän mielenkiintomme kohteet niin samankaltaisia ole, että voisin päivät pääksytysten kertoilla jännittävistä virkkausmalleista tai uudesta, innostavasta artikkelista jossain sisustuslehdestä.
Tästä samaisesta syystä en hirvittävän paljon blogissani puhu perheestäni, lapsistamme tai arkemme yksityiskohdista. Sitä maailmaa jaan niin puolisoni, kuin vanhempieni ja sisarusteni kanssa päivittäin - ihan siinä määrin, että haluan täällä keskittyä muihin asioihin, ja minuun itseeni.
Saamani palaute on ollut kyllä uskomattoman ihanaa. Kiitos siitä. Niin monia ystävällisiä ihmisiä, jotka jaksavat kirjoittaa tervehdyksensä ja kommenttinsa. Sivun kävijälaskurin lukema on minulle itselleni ainainen hämmästyksen aihe. Ja eräänlainen vitamiiniruiske -- katso, et sinä ole yksin maailmassa ajatuksinesi ja hömpötyksinesi. Meitä on täällä iso joukko :)
Ai niin, meidän Jussi täytti tänään jo 4kk! Kyllä se aika lentää!
Ensi viikolla näen pitkästä aikaa kaksi sydänystävääni, ja se koko iltapäivä-ilta onkin pyhitetty naurulle, itkulle, kaikelle sille mitä käydään läpi kun kerrataan pitkän syksyn ja talven tapahtumia.
Aloitan myös muutaman viikon mittaisen kurssin Turussa, katsotaan mitä kaikkea se tulevaisuudessa vielä poikii :)
Sorry, only in finnish today. Mainly I just wanted to say thanks to all you beautiful people, who visit me here and are so kind to leave a comment. It means a lot to me, thank you.