pilviä ja pupuja

 

pink cloud 

by la casita

 

(c) Caravan Style

Olin ne mielestäni ansainnut. Kukapa sitä ei joskus tarvitsisi elämäänsä pilviä ja pupuja?

myrskyn jälkeen

Kuten olen aikaisemminkin kertonut, olen oman yrityksen pyörittämisen lisäksi myös vieraalla töissä. Tai paremminkin sanottuna, jatkoin vanhassa työpaikassani yrityksen perustamisen jälkeenkin. Viime postaukseni jälkeen aika on kulkenut ihan kuin sumussa. Siellä toisessa työpaikassa oli iso ja kiireinen viikonloppu, ja muistikuvani viime päiviltä käsittävät lähinnä vain pimeyttä ja kirkkaita sisävaloja. Kaiken liikenevän ajan olen kotona ollut kuin horroksessa, riippuen valvetilan ja unen välillä. Lapset lähtivät viikonloppuna mummolaan, ja koti on tuntunut siitä asti niin tyhjältä.

 

Aamulla herätessäni aurinko paistoi. Ulkona on niin kirkasta ja kaunista, että väkisinkin hymyilyttää. Tämä päivä menee rästitöitä tehdessä (menneinä päivinä kun on omat työt jääneet ihan heitteille), mutta josko illalla soittelisi mummolaan ja miettisi lastenhakureissua. Kirppiksellekin olisi kiva päästä. Olo on kuin vasta heränneellä.

korvien välissä

 

Menossa erityisen kiireinen viikko. Kiirettä riittää kotona, kotona-töissä ja töissä. Mikä on toisaalta ihan hauskaakin, mukavaa vaihtelua niille harmaille viikoille kun tuntuu ettei missään tapahdu mitään. Ainakaan korvien välissä. Nyt siellä kuhisee ihan kuin isossa kaupungissa ruuhka-aikana.

Hain kirjastosta lainaan J.D.Salingerin kirjan "Franny and Zooey". Monasti on pitänyt, nyt sain aikaiseksi. Josko englanninkielinen teksti hiljentäisi pahinta surinaa. Hidastaa ainakin, se on varma.

i gigi

Törmäsin Chocolate Creative blogissa aivan uskomattomaan kauppaan nimeltään i gigi. Minuun tämä tunnelma iskee ihan täysillä - ja jättää haukkomaan henkeäni ihastuksissani. Wau!
Kaikki kuvat (c) i gigi.

 

Lisen Sundgren : Ihana Kotikylpylä

(koti)kosmetiikka-postaus kirvoitti paljon kommentteja ja kysymyksiä. Ihanaa, että niin moni muukin kokee aiheen mielenkiintoiseksi! Ajattelin tehdä saman aiheen tiimoilta pari kirjaesittelyä, saanhan samalla loistavan tilaisuuden yhdistää kaksi itselleni mieluisaa asiaa - luonnollisen kosmetiikan ja kirjat.

Ensimmäinen kirja, josta ajattelin kirjoittaa pari riviä, on  Lisen Sundgrenin - Tukholman Rosendahlin yrttiasiantuntija, luennoitsija, kirjailija sekä ekologisen Lisen Organics-tuotesarjan kehittelijä - kirjoittama "Ihana Kotikylpylä". Kirjassa Lisen käy läpi kotikosmetiikan valmistamista vuodenaikojen kulkua seuraten, keväästä talven paukkupakkasiin. Ideana on siis käyttää raaka-aineita aina vallitsevan vuodenajan mukaan, keskittyen niihin kulloinkin helposti saataviin aineisiin. Ensi lehdiltä löytyy valikoima perusreseptejä, joita käytetään pitkin kirjaa sekä listaus kirjan ohjeissa tarvittavista välineistä. Näin reseptien seuraaminen on tehty suhteellisen yksinkertaiseksi ihan meille aloittelijoillekin.

Kirjan reseptit jakaantuvat siis ikään kuin neljään osioon, yksi aina kullekin vuodenajalle. Jokaisessa osiossa käydään ensin läpi vuodenajalle tyypillisiä yrttejä ja kasveja, ja sitten seuraavat sivut on omistettu resepteille. Itse tykkään kovasti tästä jaottelusta, sekä siitä, miten lyhyillä kasviesittelyillä saa kirjasta vielä huimasti enemmän irti. En malta odottaa kevättä ja lumien sulamista - sitä että saa alkaa etsimään ensimmäisiä leskenlehtiä ja voikukkia kosmetiikkatarpeiksi!

 

Talvi täällä pohjolassa toki rajaa aika hyvin suoraan luonnosta saatavia raaka-aineita, mutta kyllä niitä muutamia silti on. Sen lisäksi talviseen kauneudenhoitoon Lisen listaa muun muassa inkivääriä, appelsiinia, kaakaota, kanelia ja kardemummaa. Kuulostaakin jo herkulliselta :)

Kirja taitaa olla loppuunmyyty jo monessa paikassa, omani kappaleeni löysin joku aika sitten erään kirjakerhon kautta. Vieläpä kaiken lisäksi erittäin edullisesti. Yhdestäkään nettikirjakaupasta en sitä enää löytänyt, eli jos kirjaa omaksesi hamuat, kannattaa pitää silmät auki ja vaikka kysellä paikallisista kirjakaupoista josko sitä vielä jossain hyllynperällä sattuisi olemaan.

sumun keskellä

Tänään haluaisin vain nauttia Vivi-Ann Sjögrenin kanssa Mustaa kahvia, keksinmuruja. Ja välillä käydä Elisabethin luona ihastelemassa tätä kaunista kotia. Mutta sitä vastoin taidankin käyttää kaiken liikenevän ajan kahden kuumeisen lapsen hoitoon. Ihan tekisi mieleni huokaista "taas kerran".

flickr favorites

(c)

1. connection, 2. can I kick it?, 3. Untitled, 

4. Honey for my cake, 5. the still life that I refer to, 6. ., 

7. "Just when I think I have learned how to live, life changes."(FP), 8. SUMMER still clinging to AUTUMN, 9. Untitled, 

10. Untitled, 11. I never paint dreams or nightmares. I paint my own reality, 12. the perfect fence

(koti)kosmetiikka

Kylpyhuoneen kaappia siivotessani jäin miettimään sen sisältöä. Itsetehtyjen saippuoiden lisäksi kun sieltä tuntui löytyvän aika paljon kaikkea muutakin itsetehtyä: dödöt, kuorinta-aineet, huulirasvat ja vartaloöljyt nyt ainakin. Sen jälkeen kun aloin 'saippuatehtailun', en ole muunlaisia pesuaineita iholleni, tai lasten iholle, käyttänytkään. Kasvot, kädet, vartalo - kaikki pestään omilla saippuoilla. Ja vaikka näin paukkuvilla pakkasilla iho taas tuntuu hieman kuivuvan, ei siitä ole ainakaan vielä koitunut sellaista ongelmaa kuin aikaisempina vuosina. Siis sellaista, kun tuntuu ettei mikään rasvamäärä auta lohkeilevaan ihoon.

Olihan siellä kaapissa toki ihan kaupasta ostettujakin tuotteita, sellaisiakin minkä valmistaminen näin kotioloissa lienee aika hankalaa, ellei peräti mahdotonta. Viime kesänä koitin pitkille hennoille hiuksilleni niin ruokasooda&etikka-pesuja kuin erilaisia shampoosaippuoitakin. Kumpikaan näistä tavoista ei tuntunut kutreilleni sopivan, joten shampoon kanssa olen ainakin toistaiseksi joutunut tyytymään ostettuihin tuotteisiin. Onnekseni Urtekramin luomushampoot sopivat omalle hiuspohjalleni ja -laadulleni mainiosti, joten hukkaostoksia en joudu tekemään.

Toinen kaupantuote, sellainen mihin olen kehittänyt jopa jonkin asteisen addiktion, on ruusuvesi. Alunperin mietin sen käyttöä saippuanvalmistukseen, mutta nyt en millään malta altistaa sitä ihanaa tuoksua lipeälle. Kasvovetenä se sen sijaan toimii loistavasti.

Kaupan hyllyltä haen näiden lisäksi myös hammastahnaa, karitevoita, kookosrasvaa sekä rhassaoul-savea. Kolme viimeistä niin monikäyttöisiä tuotteita, että harmittelen keksineeni ne käyttööni vasta näin aikuisiällä. Mikä apu savinaamioistakin olisi ollut vaikkapa teinivuosina?!

Seuraavaksi haluaisin opetella tekemään kasvoille sopivia rasvoja. Ihan kaikkia tarvittavia välineitä ei omasta keittiöstäni vielä löydy, raaka-aineista puhumattakaan. Kunnollinen keittiökone olisi monenkin tuotteen valmistukseen järkevin hankinta, mutta ne liikkuvat kuitenkin sellaisissa hinnoissa että asiaa pitää kyllä kunnolla miettiä. Hieman myös näin etukäteen pelottaa josko kaikki onkin kovin vaikeaa - mutta ehkäpä sitä sitten oppii parhaiten tekemällä.

Mistä tämä kaikki vuodatus nyt johtuu? Hankin ikään kuin joululahjaksi itselleni Rita Stiensin kirjan Totuus kosmetiikasta, joka on kertakaikkisen ajatuksia herättävää lukemista. Oli sitten kyse luonnonkosmetiikasta taikka ihan perus marketti-kamasta, pääperiaate itselläni on selvä: haluan tietää mitä aineita ihollani käytän. Eikä sen toteuttamiseksi itsetehtyjen tuotteiden käyttämäminen ihan metsästäkään ole.

onnea

Eilen juhlittiin perheen nuorinta tulokasta, pienen veljenpojan ristiäisiä. Pakkasen kirpeässä ilmassa suku kerääntyi ensin vanhaan kirkkoon, paksujen kiviseinien suojiin. Siellä, laulun ja rakkaudesta kertovien sanojen äärellä oli hyvä hetki pysähtyä. Katsoa ympäröiviä kasvoja, rakkaita ihmisiä joiden seurasta ei pääse nauttimaan niin usein kun hyväksi olisi.
Kirkon jälkeen kahvitellessa vierähti aika niin nopeasti että yhtäkkiä olikin jo pimeä. Pitkämatkalaiset tekivät lähtöä, lapset haukottelivat ja itsellä haikea olo. Koska näemme taas  kaikki? Kesällä? Toivottavasti.

Tänään tuntuu ihan siltä, kuin olisi sunnuntai. Lapsetkin saivat heti aamusta harvinaista herkkua - muumeja dvd'ltä. Olo on eilisestä raukea, hyvä, onnellinen.

Onnea on kaikki rakkaat ihmiset.

lastenhuoneen tapetti

Vadelma 

Pikkudaalia

Tunturikukka

Ehkä on ihan hölmöä suunnitella lasten huoneeseen uutta tapettia siinä vaiheessa, kun nuorimmainen on vielä siinä iässä, että kynänjälkiä saattaa löytyä ihan mistä vaan. Sisarensa ainakin kunnostautui oikein urakalla seinäpintojen koristelussa. Järkevä ihminen vain poistaisi vanhat tapetit, ja maalaisi seinät jollain kivalla värillä. Vaikka vihreällä. Tai keltaisella.

Mutta minä tykkään tapeteista. Maalattu kiviseinä on jotenkin kylmä, laitosmainen. Tapetoitu seinä sen sijaan tuntuu kotoisalta, pehmeältä ja viihtyisältä. Pienellä vaivalla saa loihdittua ihan kokonaisen maailman seinälle, kaikkine yksityiskohtineen.

Ylläolevista malleista keskimmäinen on tytön suosikki - ja luultavasti myös omani. Alimmasta en oikeaa mallia ole koskaan nähnyt, joten siitä en uskalla sanoa mitään. Paitsi sen että kuvassa se näyttää aivan ihanalle. Vadelma näyttäisi varmasti upealle isona pintana, harmi vaan että siitä ei löydy riittävästi keltaista. Tytön mukaan tapetin kuuluu kuulemma olla keltainen.
Mietintä jatkukoon.

vielä viimeinen

Vielä viimeinen katse jouluun. Huomenna kannetaan kuusikin ulos. Pakataan koristeet laatikoihin, laitetaan viimeisetkin piparit tarjolle. Hengähdetään ja toivotaan että seuraavakin joulu olisi yhtä onnistunut.
Loppiaisena juhlitaan lasten pienimmän serkun ristiäisiä, ja sitten ovatkin pyhät ohi.
Tervetuloa arki!