Täällä on satanut lunta!!
Ja ihan oikeasti vielä, pari senttiä ainakin. Tekisi mieli mennä herättämään tyttö ja painua ulos leikkimään samantein. Mutta nukkukoot nyt vielä, ainakin siihen saakka että ulkona on valoisaa...

Tykkään herätä aamuisin aikaisin, niin että kaikki muut nukkuvat. Napsautan kahvinkeittimen päälle, haen alakerrasta villatakin & villasukat päälleni ja istun hetkeksi koneen ääreen. Hyvää huomenta, kaikessa rauhassa.

picture: Cattens blog

Fancy Rabbit'n sivuilla törmäsin näihin ihastuttaviin kanelienkeleihin. Tuollaisia on pakko tehdä, ihan pakko.

Etsy, Etsympi, Etsyin

Sen sijaan että olisin neulonut, ommellut, leiponut tai askarrellut, olen kuluttanut aikaani Etsyn parissa. Uskomaton paikka!

tsktsk

pretty little things
ja blogi

Kreativlink
ja blogi

chalinn's

Kameran hankinta edistyy. Eiköhän jo loppuviikosta päästä ottamaan omia kuvia!

Talven merkki

kuva: www.westernsilver.com

Haaveilen vanhoista kuluneista luistimista, jotka roikkuisivat vaaleanpunaisista satiininauhoistaan vaatehuoneen ovesta. Ovi, missä luistimet roikkuvat, olisi tietysti vanha, kiiltävällä öljymaalilla ammoin maalattu, nyt jo hieman maalipinnastaan rapistunut peiliovi. Ripustaisin luistimet oveen ensilumen saavuttua, ja ne saisivat roikkua siinä aina siihen saakka, että haistaisin kevään olevan tulossa.
Valitettavasti en omista vanhoja, kauniisti kuluneita kaunoluistimia. Tai luistimia nyt ylipäätään. Vaatehuoneen ovikaan ei meillä ole vanha, kokopuinen peiliovi, vaan tyypillinen 80-luvun lastulevyovi. Luntahan täällä länsi-saaristossa ei tunnu satavan. Kerran tänä syksynä maa oli hetkisen aikaa valkoinen, mutta seuraavan päivän vesisade pesi valkeuden pois.
Enkä minä edes osaa luistella. Tai osasin minä pikkutyttönä, ja kävin mielelläni luistelemassa yksin läheisellä niityllä, johon jäädytettiin pieni luistelurata päiväkodin lapsia varten. Kuvittelin olevani jääprinsessa, joka liikkui talvista maisemaa pitkin kuin ballerina ikään. Viimeisin muistikuvani luistelusta on yläasteen pahimmilta teini-angstivuosilta, kun huomasin ettei luisteluun päde samat periaatteet kuin polkupyörällä ajoon. Bye bye luistimet.
Onkohan idea vanhoista kauniista luistimista ovenrivassa roikkumassa edes omani? On vaikea välillä tietää, onko joku kuva, tunnelma tai idea lähtöisin omasta päästä vai jostain niistä lukemattomista lehdistä, kirjoista tai blogeista mitä tulee selattua. Kaunis idea se on joka tapauksessa, olkoon se napattu mistä vaan.
Ehkä tuohon lastulevyoveen sopisi kuitenkin roikkumaan sellaiset pienet tyttöjen luistimet, vaikka noin alkajaisiksi.

Äääh!!

Kamera meni rikki. Tai ei se nyt noin vain itsekseen mennyt rikki, 2½-vuotias lapsi ja herkkä digikamera eivät ilmeisestikään ole suositeltava yhdistelmä. Ainakaan tässä tapauksessa.
Mutta mitenkäs mä nyt saan kuvia tänne?! Ja juuri kun olisin halunnut ottaa harmaan päivän kunniaksi kuvan pirteistä kengistäni. Tai esitellä käsilaukkuni sisällön. Pitää varmaan alkaa miettimään uuden kameran hankkimista. Taisin juuri keksiä mihin sijoittaa veronpalautukseni...
Ja minä kun olisin oikeasti halunnut ostaa nämä. Hyi minua, materialistia!!

Hidastamisen vaikeus

Hidastaminen on joskus kamalan vaikeaa. Siis niin, että osaisi vain ottaa rennosti ja keskittyä siihen käsillä olevaan hetkeen eikä murehtisi tulevasta. Tai siitä, koska viimeksi on siivottu ja peittyykö ruokapöytä kirjoihin, lehtiin, laskuihin ja ruuanmuruihin. Eihän maailma siihen kaadu, etten eilen(kään) ehtinyt korjaamaan vaatekasoja ja kantoliinamyttyjä tuolien selkänojilta tai että päivän 'urheilusaavutus' on aamuisin pikainen suihku? Kun vanhempi lapsi on kuumeessa ja pienempi ilmeisesti pelkää nääntyvänsä nälkään, jos ruokaa ei saa viidentoista minuutin välein, olisi ihan järkevää antaa muiden asioiden olla vaan. Kun vaan osais...

Vihreästä Patons'ista edelleen kesken olevat villahousut tytölle. Langan väri on kerrassaan ihana, ja päivän valossa se aivan hehkuu vihreyttä. Alla Broran luettelo, jonka bongasin Tanjan kauniista blogista.


Tässä vielä toinen kuva Brorasta -- lisää vihreää.


Nuppineulatyyny-kokoelmani karttuu hitaasti mutta varmasti. Tämä herttaisuus on lähtöisin rabbitsmoonin etsy-putiikista.

Postipäivä!

Tänään oli oikea Postipäivä. Ihania paketteja piristämään muuten niin harmaata päivää.
Aloitetaan ihka-ensimmäisestä joululahjastani!! Sydämellinen Ansku kiitti kantoliinan lainasta iki-ihanalla joulukirjalla -- kiitos Ansku! Ei sinun todellakaan olisi tarvinnut! Kyseessä on Mads Moe'n Ihana Joulunaika, josta alla oleva kuvakin on napattu. Kirja on ihastuttava sekoitus askarteluohjeita, jouluisia reseptejä, pelejä & leikkejä -- siis kaikkea jouluista. Wau!


Postin mukana tuli myös Gudrunin joulukuvasto. Joskus tuntuu, että omalle mielenrauhalle olisi parempi kun ei lainkaan avaisi moisia vaarallisia opuksia...
Viimeisenä mainittakoon vielä pitkään kuolaamani Surinan koristeelliset puikot, jotka ammis tarkkavainuisena bongasi eBaysta. Kiitos ammis! Kyllä näillä kelpaa neuloa :)

Tänään on vain oltu. Tekemättä mitään. Hieman neulottu, katsottu dvd'ltä Simpsoneita ja syöty makkarakeittoa. Ei olla käyty kaupassa, ei haettu postia, ei luettu sanomalehteä. Muovailtu muovailuvahasta muumipapan nenää, pesty vaippapyykkiä ja levitelty lukematon määrä tyynyjä pitkin lattioita.
Huomenna takaisin arkeen. Maitokin loppuu.

Neuleunelmia

Rowanin Knitting & Crochet Magazine #12 ei varsinaisesti tullut postin mukana, vaan se tarttui mukaani Lankabaarista. Tarkoitus oli ostaa vain kaksi kerää mustaa Eskimoa, mutta kun sitä ei sitten hyllystä löytynytkään kuin yksi kerä, olin ikään kuin velvoitettu ostamaan jotain muuta... Ainakin näin sen selitin itselleni.
Selitys tietysti on hieman ontuva, varsinkin kun ottaa huomioon etten vielä(kään) ole uskaltautunut neulomaan mitään englanninkielisen ohjeen mukaan. Mutta toisaalta, mitä enemmän ihania malleja näen, sen varmemmin olen jossain vaiheessa pakotettu ottamaan tuon ratkaisevan askeleen...


Verhot neulomalla! Wau -- näin pitkälle mielikuvitukseni ei ole päässytkään. Tosin tuon tekemisessä menisi varmaan ikä ja terveys, mutta ajatuksena ihastuttava.

Voisiko villasukat enää olla kauniimmat?! Nämä menevät samaan sarjaan Gudrun Sjödeniltä kuolaamieni polvisukkien kanssa, mutta että itse tehdyt! Tosin innostuin tuollaiset sukat Gudrunilta jo tilaamaan, ja jouduin toteamaan, että raskauskilot on hyvä tiputtaa ennen sukkien julkista käyttöä...

Mekko, totta kai. Lehdessä oli ohje sekä hihalliseen että hihattomaan malliin, ja minun silmääni tämä hihaton versio miellyttää enemmän.

Tällainen paita olisi kiva omaankin käyttöön. Tietysti sen voisi tehdä 'mukamas' miehelle ja sitten omia omaan käyttöön. Sellainen ihanan rento viikonloppuneule, jonka kanssa voi käpertyä sohvalle juomaan lämmintä glögiä. Varsinkin nuo taskut tekevät tästä jotenkin hellyyttävän.

Onnea on...

... itsetehty linssikeitto, jota koko perhe syö hyvällä ruokahalulla
... pitkä puhelu hyvän ystävän kanssa
... isoveljen vastasyntynyt terve tyttövauva
... leikkihetki nauravan lapsen kanssa kuraisessa ja sateisessa leikkipuistossa
... kaapin perältä löytyneet ikivanhat villasukat, joiden luuli jo hävinneen
... pihan ruusupensaista löytyneet ruusunmarjat, joista voi kuin voikin askarrella nätin kranssin ulko-oveen
... miehen ilme kun hän selittää 'uuden' autonsa hienouksia
... posti jossa ei tule yhtä ainutta laskua
... hetki kun saa ensimmäiset 'normaalit' housut mahtumaan päällensä

Lämpimiä fiiliksiä sateiseen päivään!

Postin mukana on tullut muutama uusi kirja. Ihanaa! Pari neulekirjaa sekä monissa blogeissa esitelty Jane Brocket'n The Gentle Art of Domesticity. Kirja on kerrassaan hurmaava. Uskon siitä olevan tulevana talvena paljon iloa.
Niin, ne neulekirjat. Ensimmäisenä mainittakoon Catherine Tough'n Easy knits for little kids, johon ihastuin heti. Itse asiassa ihastuin siihen jo netissä näkemieni kuvien perusteella, eikä kirja tuottanut pettymystä livenäkään. Ohjeet ovat simppeleitä, jotkut ehkä jopa aavistuksen liian simppeleitä (no joo, kuinka monta kaulahuivin ohjetta sitä yhteen kirjaan tarvitseekaan laittaa...) mutta iloinen ja värikäs ulkoasu sekä toteutus korvaavat moiset pikku jutut.
Ja sitten ne suosikkipalani: yllätys yllätys, pari suloista mekon ohjetta.

Liivimekko, ja ohje näytti ihanan simppeliltä. Tämä näyttäisi kerrassaan hauskalta meidän peikkotytön päällä.

Ja tämä -- hieno!

Tällainen patja olisi käytössä varmasti kullanarvoinen. Takapuolella soma puuvillakangas ja etupuolella pirteät raidat. Sopisivat muuten hyvin sekä tytön huoneen sisustukseen, että tänne olohuoneen värien sekamelskaan.

Ideoita, ideoita. Koskahan saan aikaiseksi toteuttaa niitä...

Jatketaan toisella kerralla jäljelle jääneistä kirjoista (Emma King: 25 more bags to knit & Rowan Magazine #12). Yhteen postaukseen ei taida olla järkevää laittaa kymmenittäin kuvia kaikista niistä silmää miellyttävistä malleista mitä taas olen näistä löytänyt...

Innostuin hankkimaan lisää Jen Oak's taidetta, pienimuotoisesti kylläkin, mutta siitä huolimatta kerrassaan ihastuttavina teoksina. Eikö tämän voi helposti lukea säästäväisen ihmisen teoksi? Onhan kauniiden kenkien ihastelu pienissä kuvissa paaaaljon halvempi ja ekologisempi tapa, kuin uusien kenkien ostelu&ihastelu?!



Innolla Japanista odottamani muumimukin sen sijaan olikin käynyt matkalla köpelösti. Kurjuuden kurjuus! Liimaamalla siitä toki saa vielä ihan kiva koriste-esineen, mutta ei siitä uudeksi suosikki teemukiksi kylläkään ole. Harmittaa ihan vietävästi!


Postilaatikkoon oli kuumeeni aikana myös kolahtanut aivan ihastuttava paketti ammikselta. Uskomattoman pehmoiset ja kauniit Nalle-villahousut, jotka on tehty Urugualaisesta merinovillasta. Näiden tuntu on jotain todella pehmoista, eivätkä varmasti kutita pientä käyttäjäänsä. Nalle-koristus on kyllä strategisesti aivan loistavassa paikassa, kaikki vaatteet kun tuntuvat kostuvan ensimmäisenä juuri tuosta edestä ;)
Paketissa oli myös hurmaavat amatsoniittikorut; rannerengas ja korvikset. Näistä näytän kuvaa heti kun saan käsiini kameran, joka pystyy niihin tarkentamaan. Meidän vanhalla digikameralle se oli jo aivan ylivoimainen tehtävä - höh!
Edellisen postauksen hurmaava heppa oli muuten 'Kössin' lahjaksi saama, ei suinkaan omatekoinen. Muistaakseni paketin mukaan se oli hankittu Pikku-Selmasta, jos joku tätä tietoa oli vailla.

Huh huh. Ei pitänyt hiljentyä ei, mutta hetkeksi niin kävi. Viime viikko meni sängyn pohjalla maatessa lähes 40-asteen kuumeessa. Synnytyksen jälkitauteja, nyt jo antibiooteilla hallintaan saatuina. Rankka kokemus.
Viikon tauko, ja jo tuntee olevansa kaiken ulkopuolella. Tutut, tapahtumat, blogit, netti -- kaikessa on kiinni otettavaa. Toisaalta pakollinen pysähtyminen teki hyvää. Seis kaikelle eteenpäin rynnimiselle, pakonomaiselle käytökselle ja huonoille tavoille. Tärkeät asiat kun ovat nenän edessä.


Jotain väriä marraskuun synkkään alkuun. Ihanilta ystäviltä on saapunut ihania lahjoja, niistä lisää ensi kerralla. Nyt nämä Kipikude'n hauskat pussukat -- jo on kaupan kassalla mukava kaivaa maksuvälinettä esiin näiden uumenista!
Lämpimät kiitokset vielä kaikille onnitteluista ja kauniista aatoksista! Meinasi ihan itku tulla kaikista kauniista sanoista, kiitos.