Vuoden vaihtuessa...

...on hyvä hieman tunnelmoida. Koti on siivottu ja kaikkialla on rauhallista. Kulunut vuosi on ollut kaikin puolin mukava joten nyt pää täyteen kauniista kuvista ja tunnelmista -- antaa Uuden Vuoden tulla!

Photos: LivingEtc

As the New Year is just around the corner, it's a good time to fill once head with beautiful pictures and feelings. The present year has been a good one, let's hope the next one is too.

Joulun alla sain tilaisuuden perhejuhlan yhteydessä tyydyttää jatkuvaa shoppailuntarvettani... Nämä upeat käsityöt ovat Nean käsialaa. Ihana vanhasta pitsiliinasta tehty ruusuke, Pirjo-pussukka sekä Annikki-käsilaukku -- hauskoja värejä, vanhoja kankaita ja uusiokäyttöä parhaillaan!

Ruusuke

Pirjo pussukka

Annikki-laukusta en tähän hätään saanut kunnollista kuvaa, mutta esittelen sen myöhemmin. Se on malliltaan ja toteutukseltaan ihanan naisellinen, oikea Käsilaukku.

Nämä suloiset lasinaluset voitin Peikonpojan arpajaisissa. Arpaonneni on yleensä täysin surkea, enkä voita mistään mitään mutta nyt onni potkaisi. Ja lasinaluset pääsivät heti aktiivikäyttöön, eihän näitä nyt malta kaapissa säilyttää!

Photo: Re-found Objects

Pyhät tuntuvat vievän kaiken liikenevän ajan, joten pahoittelen hiljaiseloa. Vaikkakin ehkä hiljaisia, ovat päivät kuitenkin olleet täynnä:
- naurua
- leikkiä
- hyvää ruokaa
- vauvan itkua
- valvottuja yön tunteja
- kahvia
- piparin murusia
- havun neulasia ja joulukuusen koristeita
- hieman haikeutta ja uuden vuoden odotusta

Hyvää Joulua!

Rauhallista Joulua itse kullekin!

Suloistakin suloisempi paketti saapui muutama päivä sitten Erleperleltä. Tästä lähtee pehmoisia yllätyksiä ilahduttamaan pariakin ystävää. Kiitos vielä kerran Mette!




The cutest package arrived from Erleperle few days ago. With these soft darlings, I hope to make few friends happy. Thank you once again Mette!

Tältäkö tuntui olla pirteä? Herätä ilman takaraivossa jäytävää kireyttä?
Kiitos ja ylistys lääketieteen keksinnöille, meillä oli ensimmäinen ilta viikkoihin ilman itkua ja huutoa. Pieni mies on kuin tyytyväisyyden perikuva, ja nolo äiti miettii itsekseen miksi ei aikaisemmin huomannut että kaiken takana voi olla vatsavaivat...

Silmänruokaa

Jos karsii rajusti lehtikokoelmaansa (heh, näin se kuulostaa melkein asialliselta hamstraamiselta), niin onhan toki oikeutettua hankkia muutama uusi yksilö hyllyn täytteeksi. Ihania lehtiä maailmalta: BoligLiv (oikeasti, haluaisin muuttua ihan pikkuiseksi ja mennä asumaan tämän lehden sivuille), Blueprint ja Marie Claire Idées. Kaksi jälkimmäistä ovat uusia tuttavuuksia, ja kovin mieluisia semmoisia. Voi kunpa Suomessakin julkaistaisiin edes yhtä tällaista herkullista lehteä!


Uusia kirjahankintoja on myös tullut tehtyä. Useassa blogissa hehkutettu Tildas Julehus (joka on myös allekirjoittaneen mielestä juuri niin upea kuin kaikkialla annetaan ymmärtää!) sekä Clara Parkesin kirjoittama The Knitter's Book of Yarn. Jälkimmäinen on ehdottomasti loistohankinta! Kivojen ohjeiden lisäksi kirjan asiapuoli on loistava. Tällainenkin lankaummikko saa käsityksen siitä, mitä eri lankalaadut ovat, mistä ne koostuvat, miten ne päätyvät kuluttajan ulottuville ja miten ne käyttäytyvät sekä neuloessa että valmiissa työssä. Lankoihin valmiiksi perehtyneelle kirjassa ei välttämättä ole mitään uutta ja mullistavaa, mutta tällaisille aloitteleville lanka-addikteille kylläkin.

Allaoleva kuva...

on Knitter's Book of Yarn -kirjasta

sekä nämä...

Tildas Julehus -kirjasta.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Joulukoristeiden teko meneillään. Sydämiä, huopaa, vanhoja piparkakkumuotteja, lasihelmiä, ompelua ja poraamista. Kuppikaupalla kahvia. En muista koska viimeksi on ollut näin kivaa.
Valmista tosin tulee hitaasti (ne lapset, ne lapset). Mutta onpahan enemmän aikaa nauttia!

Etukäteisjoululahja

Mies Inhoaa talon valtaavia lehtikasoja. Niitä on sohvan nurkassa, ruokapöydällä, keittiön pöydällä, lipaston sisällä, päällä ja alla, kirjahyllyssä tungettuna kirjojen päälle sekä taakse, puhumattakaan niistä vain lehdille varatuista hyllyistä. Onhan niitä kertynyt. Vaikka jokaisessa muutossa osa on hävinnyt (mies joskus myönsi heittäneensä niitä raa'asti pois kun ei huvittanut kantaa) ja olen tehnyt periaatepäätöksen, että vain sisustuslehdet saa säilyttää.
Ajatuskin sisustuslehtien karsimisesta on aikaisemmin aiheuttanut kylmiä väreitä ja pahoinvointia. Miten ihmeessä voisin luopua niistä, niiden kiiltävästä paperista ja kauniista kuvista? Tunnelmallisista asunnoista ja hauskoista sisustusvinkeistä? Haaveista ja toiveista, 'kyllä meilläkin sitten joskus'?
Ilmeisesti aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Lehdet ovat olleet esillä parissakin seuraamassani blogissa. Liivia sai minut miettimään suomalaisten lehtien tasoa ja sitä, saanko oikeasti vastinetta rahoilleni ja odotuksilleni. Eilen peruutin kaikki itse maksamani kotimaiset lehtitilaukset ja päätin tilata niillä rahoilla muutaman ulkolaisen lehden tilalle. Villakettu kertoi käyvänsä lehtikasojen kimppuun ja ottavansa niistä vain parhaat palat talteen. Niin hurjalta kuin tuo ajatus minusta ensin tuntuikin, jotain siitä jäi kuitenkin kytemään. Voisinko? Raaskinko? Pitäisi kyllä, mutta silti...
Keksin kompromissin. Osa lähtee, osa jää. Ja koska kotimaiset lehdet ovat pääsääntöisesti olleet viime aikoina 'pliisumpia', ne saavat lähteä. Toki ne pitää käydä yksitellen läpi ja ottaa talteen kaikki kauniit kuvat ja mielenkiintoiset jutut, se on selvä. En tosin ole varma kuinka jouluisia nuo korkeat lehtipinot olohuoneen nurkassa ovat, mutta olkoon tämä nyt etukäteisjoululahja miehelle. Mieluinen se on ainakin!
Niin, Liivia ja Villakettu, Otavan saarella eräs parrakas mies ajattelee teitä lämmöllä. Teitte sen, mihin hän ei ole näinä vuosina pystynyt ;)

I can!

Nyt on uusi kamera. Kyllä kelpaa!

Joulukuu!!!

Lopultakin se on täällä! Joulukuu!!
Lunta maassa, miehellä vapaapäivä, kahvissa kardemummaa ja uunin päällä vastaleivottu leipä jäähtymässä. Tänään tehdään jotain kivaa.

Mulla on uusi addiktio, nimittäin LibraryThing. Siihen törmättyäni mielessä on pyörinyt vain kirjalistat, ISBN-koodit ja oikeat painokset. Pienten lasten kanssa aika kun on kortilla, joten omien kirjojen listaaminen on vasta alussa. Mutta hitsit se on kivaa! Niin, ainakin tämmöisen kirjanörtin mielestä ;)

Oikein mukavaa päivää kaikille!

Täällä on satanut lunta!!
Ja ihan oikeasti vielä, pari senttiä ainakin. Tekisi mieli mennä herättämään tyttö ja painua ulos leikkimään samantein. Mutta nukkukoot nyt vielä, ainakin siihen saakka että ulkona on valoisaa...

Tykkään herätä aamuisin aikaisin, niin että kaikki muut nukkuvat. Napsautan kahvinkeittimen päälle, haen alakerrasta villatakin & villasukat päälleni ja istun hetkeksi koneen ääreen. Hyvää huomenta, kaikessa rauhassa.

picture: Cattens blog

Fancy Rabbit'n sivuilla törmäsin näihin ihastuttaviin kanelienkeleihin. Tuollaisia on pakko tehdä, ihan pakko.

Etsy, Etsympi, Etsyin

Sen sijaan että olisin neulonut, ommellut, leiponut tai askarrellut, olen kuluttanut aikaani Etsyn parissa. Uskomaton paikka!

tsktsk

pretty little things
ja blogi

Kreativlink
ja blogi

chalinn's

Kameran hankinta edistyy. Eiköhän jo loppuviikosta päästä ottamaan omia kuvia!

Talven merkki

kuva: www.westernsilver.com

Haaveilen vanhoista kuluneista luistimista, jotka roikkuisivat vaaleanpunaisista satiininauhoistaan vaatehuoneen ovesta. Ovi, missä luistimet roikkuvat, olisi tietysti vanha, kiiltävällä öljymaalilla ammoin maalattu, nyt jo hieman maalipinnastaan rapistunut peiliovi. Ripustaisin luistimet oveen ensilumen saavuttua, ja ne saisivat roikkua siinä aina siihen saakka, että haistaisin kevään olevan tulossa.
Valitettavasti en omista vanhoja, kauniisti kuluneita kaunoluistimia. Tai luistimia nyt ylipäätään. Vaatehuoneen ovikaan ei meillä ole vanha, kokopuinen peiliovi, vaan tyypillinen 80-luvun lastulevyovi. Luntahan täällä länsi-saaristossa ei tunnu satavan. Kerran tänä syksynä maa oli hetkisen aikaa valkoinen, mutta seuraavan päivän vesisade pesi valkeuden pois.
Enkä minä edes osaa luistella. Tai osasin minä pikkutyttönä, ja kävin mielelläni luistelemassa yksin läheisellä niityllä, johon jäädytettiin pieni luistelurata päiväkodin lapsia varten. Kuvittelin olevani jääprinsessa, joka liikkui talvista maisemaa pitkin kuin ballerina ikään. Viimeisin muistikuvani luistelusta on yläasteen pahimmilta teini-angstivuosilta, kun huomasin ettei luisteluun päde samat periaatteet kuin polkupyörällä ajoon. Bye bye luistimet.
Onkohan idea vanhoista kauniista luistimista ovenrivassa roikkumassa edes omani? On vaikea välillä tietää, onko joku kuva, tunnelma tai idea lähtöisin omasta päästä vai jostain niistä lukemattomista lehdistä, kirjoista tai blogeista mitä tulee selattua. Kaunis idea se on joka tapauksessa, olkoon se napattu mistä vaan.
Ehkä tuohon lastulevyoveen sopisi kuitenkin roikkumaan sellaiset pienet tyttöjen luistimet, vaikka noin alkajaisiksi.

Äääh!!

Kamera meni rikki. Tai ei se nyt noin vain itsekseen mennyt rikki, 2½-vuotias lapsi ja herkkä digikamera eivät ilmeisestikään ole suositeltava yhdistelmä. Ainakaan tässä tapauksessa.
Mutta mitenkäs mä nyt saan kuvia tänne?! Ja juuri kun olisin halunnut ottaa harmaan päivän kunniaksi kuvan pirteistä kengistäni. Tai esitellä käsilaukkuni sisällön. Pitää varmaan alkaa miettimään uuden kameran hankkimista. Taisin juuri keksiä mihin sijoittaa veronpalautukseni...
Ja minä kun olisin oikeasti halunnut ostaa nämä. Hyi minua, materialistia!!

Hidastamisen vaikeus

Hidastaminen on joskus kamalan vaikeaa. Siis niin, että osaisi vain ottaa rennosti ja keskittyä siihen käsillä olevaan hetkeen eikä murehtisi tulevasta. Tai siitä, koska viimeksi on siivottu ja peittyykö ruokapöytä kirjoihin, lehtiin, laskuihin ja ruuanmuruihin. Eihän maailma siihen kaadu, etten eilen(kään) ehtinyt korjaamaan vaatekasoja ja kantoliinamyttyjä tuolien selkänojilta tai että päivän 'urheilusaavutus' on aamuisin pikainen suihku? Kun vanhempi lapsi on kuumeessa ja pienempi ilmeisesti pelkää nääntyvänsä nälkään, jos ruokaa ei saa viidentoista minuutin välein, olisi ihan järkevää antaa muiden asioiden olla vaan. Kun vaan osais...

Vihreästä Patons'ista edelleen kesken olevat villahousut tytölle. Langan väri on kerrassaan ihana, ja päivän valossa se aivan hehkuu vihreyttä. Alla Broran luettelo, jonka bongasin Tanjan kauniista blogista.


Tässä vielä toinen kuva Brorasta -- lisää vihreää.


Nuppineulatyyny-kokoelmani karttuu hitaasti mutta varmasti. Tämä herttaisuus on lähtöisin rabbitsmoonin etsy-putiikista.

Postipäivä!

Tänään oli oikea Postipäivä. Ihania paketteja piristämään muuten niin harmaata päivää.
Aloitetaan ihka-ensimmäisestä joululahjastani!! Sydämellinen Ansku kiitti kantoliinan lainasta iki-ihanalla joulukirjalla -- kiitos Ansku! Ei sinun todellakaan olisi tarvinnut! Kyseessä on Mads Moe'n Ihana Joulunaika, josta alla oleva kuvakin on napattu. Kirja on ihastuttava sekoitus askarteluohjeita, jouluisia reseptejä, pelejä & leikkejä -- siis kaikkea jouluista. Wau!


Postin mukana tuli myös Gudrunin joulukuvasto. Joskus tuntuu, että omalle mielenrauhalle olisi parempi kun ei lainkaan avaisi moisia vaarallisia opuksia...
Viimeisenä mainittakoon vielä pitkään kuolaamani Surinan koristeelliset puikot, jotka ammis tarkkavainuisena bongasi eBaysta. Kiitos ammis! Kyllä näillä kelpaa neuloa :)

Tänään on vain oltu. Tekemättä mitään. Hieman neulottu, katsottu dvd'ltä Simpsoneita ja syöty makkarakeittoa. Ei olla käyty kaupassa, ei haettu postia, ei luettu sanomalehteä. Muovailtu muovailuvahasta muumipapan nenää, pesty vaippapyykkiä ja levitelty lukematon määrä tyynyjä pitkin lattioita.
Huomenna takaisin arkeen. Maitokin loppuu.

Neuleunelmia

Rowanin Knitting & Crochet Magazine #12 ei varsinaisesti tullut postin mukana, vaan se tarttui mukaani Lankabaarista. Tarkoitus oli ostaa vain kaksi kerää mustaa Eskimoa, mutta kun sitä ei sitten hyllystä löytynytkään kuin yksi kerä, olin ikään kuin velvoitettu ostamaan jotain muuta... Ainakin näin sen selitin itselleni.
Selitys tietysti on hieman ontuva, varsinkin kun ottaa huomioon etten vielä(kään) ole uskaltautunut neulomaan mitään englanninkielisen ohjeen mukaan. Mutta toisaalta, mitä enemmän ihania malleja näen, sen varmemmin olen jossain vaiheessa pakotettu ottamaan tuon ratkaisevan askeleen...


Verhot neulomalla! Wau -- näin pitkälle mielikuvitukseni ei ole päässytkään. Tosin tuon tekemisessä menisi varmaan ikä ja terveys, mutta ajatuksena ihastuttava.

Voisiko villasukat enää olla kauniimmat?! Nämä menevät samaan sarjaan Gudrun Sjödeniltä kuolaamieni polvisukkien kanssa, mutta että itse tehdyt! Tosin innostuin tuollaiset sukat Gudrunilta jo tilaamaan, ja jouduin toteamaan, että raskauskilot on hyvä tiputtaa ennen sukkien julkista käyttöä...

Mekko, totta kai. Lehdessä oli ohje sekä hihalliseen että hihattomaan malliin, ja minun silmääni tämä hihaton versio miellyttää enemmän.

Tällainen paita olisi kiva omaankin käyttöön. Tietysti sen voisi tehdä 'mukamas' miehelle ja sitten omia omaan käyttöön. Sellainen ihanan rento viikonloppuneule, jonka kanssa voi käpertyä sohvalle juomaan lämmintä glögiä. Varsinkin nuo taskut tekevät tästä jotenkin hellyyttävän.

Onnea on...

... itsetehty linssikeitto, jota koko perhe syö hyvällä ruokahalulla
... pitkä puhelu hyvän ystävän kanssa
... isoveljen vastasyntynyt terve tyttövauva
... leikkihetki nauravan lapsen kanssa kuraisessa ja sateisessa leikkipuistossa
... kaapin perältä löytyneet ikivanhat villasukat, joiden luuli jo hävinneen
... pihan ruusupensaista löytyneet ruusunmarjat, joista voi kuin voikin askarrella nätin kranssin ulko-oveen
... miehen ilme kun hän selittää 'uuden' autonsa hienouksia
... posti jossa ei tule yhtä ainutta laskua
... hetki kun saa ensimmäiset 'normaalit' housut mahtumaan päällensä

Lämpimiä fiiliksiä sateiseen päivään!

Postin mukana on tullut muutama uusi kirja. Ihanaa! Pari neulekirjaa sekä monissa blogeissa esitelty Jane Brocket'n The Gentle Art of Domesticity. Kirja on kerrassaan hurmaava. Uskon siitä olevan tulevana talvena paljon iloa.
Niin, ne neulekirjat. Ensimmäisenä mainittakoon Catherine Tough'n Easy knits for little kids, johon ihastuin heti. Itse asiassa ihastuin siihen jo netissä näkemieni kuvien perusteella, eikä kirja tuottanut pettymystä livenäkään. Ohjeet ovat simppeleitä, jotkut ehkä jopa aavistuksen liian simppeleitä (no joo, kuinka monta kaulahuivin ohjetta sitä yhteen kirjaan tarvitseekaan laittaa...) mutta iloinen ja värikäs ulkoasu sekä toteutus korvaavat moiset pikku jutut.
Ja sitten ne suosikkipalani: yllätys yllätys, pari suloista mekon ohjetta.

Liivimekko, ja ohje näytti ihanan simppeliltä. Tämä näyttäisi kerrassaan hauskalta meidän peikkotytön päällä.

Ja tämä -- hieno!

Tällainen patja olisi käytössä varmasti kullanarvoinen. Takapuolella soma puuvillakangas ja etupuolella pirteät raidat. Sopisivat muuten hyvin sekä tytön huoneen sisustukseen, että tänne olohuoneen värien sekamelskaan.

Ideoita, ideoita. Koskahan saan aikaiseksi toteuttaa niitä...

Jatketaan toisella kerralla jäljelle jääneistä kirjoista (Emma King: 25 more bags to knit & Rowan Magazine #12). Yhteen postaukseen ei taida olla järkevää laittaa kymmenittäin kuvia kaikista niistä silmää miellyttävistä malleista mitä taas olen näistä löytänyt...