Poika!

Suuret kiitokset kaikille onnitteluista! Niin se odotus lopultakin päättyi ja lopputulosta saa ihailla rinnalla tuhisemassa :) Synnytys itsessään oli nopea ja toipuminen on ollut lähes yhtä nopeaa. Tänään päästiin kotiin ja nyt opetellaan tätä uutta arkea, niin ja muistellaan miten näin pientä taas hoidettiinkaan. Blogi saattaa hieman, jos ei nyt hiljentyä, niin ainakin hidastua, kyllä te tiedätte, silleen lapsentahtiseksi ;)

Cats

" You've read of several kinds of Cat,
and my opinion now is that
you should need no interpreter
to understand their character.
You now have learned enough to see
that Cats are much like you and me
and other people whom we find
possessed of various types of mind.
For some are sane and some are mad
and some are good and some are bad
and some are better, some are worse -
but all may be described in verse.
You've seen them both at work and games,
and learnt about their proper names,
their habits and their habitat:

but

how would you ad-dress a Cat?

So first, your memory I'll jog,
and say: A CAT IS NOT A DOG. "

T.S. Eliot ~ Old Possum's Book of Practical Cats

Tätä musikaalia olisin voinut käydä katsomassa aina uudestaan ja uudestaan. Kotona sen pariin on helppo palata himmentämällä valoja ja kuuntelemalla soundtrackia. Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

Haaste

Mustikka haastoi seuraavaan kyselyyn:

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
- kouluavustajana pienellä kyläkoululla
- sviittiemäntänä Ruotsin laivalla
- radiotoimittajana pienessä paikallisradiossa
- maalitehtaan edustajana maalikaupoissa

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:
- mielisairaalan vieressä pikkukaupungissa, vanhassa 'johtavan lääkärin' talossa
- 14. kerroksessa Turun keskustassa (maisemat olivat huikeat)
- Naantalin vanhassa kaupungissa idyllisessä puutalossa
- 1900-luvun alkupuolen kerrostaloasunnossa tois-puol-jokkee

Neljä tv-ohjelmaa, joita tykkään katsella:
- Gilmoren tytöt
- Midsomerin murhat
- Dexter
- Frasier

Neljä internet-sivua, joilla käyn päivittäin:
- suosikkiblogini
- Etsy
- google
- ysv

Neljä lempiruokaani:
- makaronilaatikko
- pinaattikeitto
- kanariisiwok kookosmaidolla
- Ceasarin salaatti

Missä haluaisin olla juuri nyt:
- Turun Apteekkimuseossa
- Pariisissa
- omassa sängyssä peiton alla
- synnyttämässä ;)

Haastan edelleen: (olettaen ettei teitä jo ole haastettu)
- Minjan
- Kanervan
- ammiksen
- Violetin

Neulomuksista ja muustakin

Kiitos kauluri-kommenteista! Pistän siitä nyt paremman kuvan esille, jo ihan siksikin että tykkään itsekin siitä kovasti. Idean sain näistä Katen upeista kaulureista, ja ohjeen pohjana käytin itsekin tätä Perhosefektin sivuilla olevaa ohjetta, mutta hieman muunneltuna. Mietin pitäisikö itsellekin tehdä kauluri talven varalle samalla ohjeella, se voisi olla aika kätevä varsinkin pienen vauvan kanssa liinaillessa.
Lankana käytin Patons-merinolankaa ja puikkoina oli 4-sukkapuikot.


Lukemisen alla on nyt Kate Jacobs'n Pieni Lankakauppa, ja vaikka se onkin harmitonta ja nopeaa ajankulumislukemista, tulee auttamatta mieleen, että kirja tuntuu elokuvaa varten kirjoitetulta. Elokuvana se varmasti toimiikin paremmin. Näen sen jo silmissäni semmoisena kevyen romanttisena ja värikkäästi toteutettuna pätkänä, vähän samaan tyyliin kuin vaikkapa 'Sinulle on Postia' -leffa.



Mimmoisenkohan lankakaupan sitä itse saisi aikaiseksi? Ehkä semmoisen pikkuisen, missä olisi pieni kahvila samassa. Ja lankojen lisäksi myynnissä kirjoja, sisustusesineitä ja askartelutarvikkeita. Kaiken ympärillä leijailisi itse leivotun omenapiirakan tuoksu ja minä itse tietysti huokuisin hehkeänä ystävällisyyttä itse tehdyssä esiliinassani, minkä taskuista pilkottaisi sukkapuikot ja keskeneräinen neulomus.
En näköjään osaa haaveilla ilman vaaleanpunaisia laseja... Pöh!

Vietin eilen parisen tuntia kirjastossa, sillä välin kun tyttö oli isänsä kanssa rautakaupassa. Sen lisäksi että löysin sieltä tytölle kivoja musiikkilevyjä lainattavaksi, löysin itsestänikin jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Selasin nimittäin suurimman osan ajasta keittokirjoja! Minä, joka inhoan (!) ruoanlaittoa! Mutta nämä kirjat ensinnäkin näyttivät kivoilta, värikkäine kuvineen ja teksteineen. Ja toiseksi, ohjeet olivat sen verran helpon oloisia, etten ehtinyt kyllästyä jo ohjeen puolivälissä. Ehkä minulla on vielä toivoa...



Tänään päällimmäinen tunne on ollut kärsimättömyys. Raskausviikoista katsottuna tänä päivänä esikoisen synnytys käynnistyi. Eihän se mitään tarkoita, tiedän sen, mutta mieli on silti levoton ja (turhaan) toiveikas. Joko jo? Sairaalalaukku on pakattu ja odottaa valmiina. Odotetaan ja odotetaan.


Aika kuluu nopeammin neuloessa. Ainakin toisinaan.

31 v.

Täytin tänään 31v. Jostain syystä se tuntuu pahemmalta kuin 30v. Vaikka ei mulla mitään ikäkriisiä ole. Ainakaan vielä. En mä haluaisi olla enää 25v., nyt on helpompi olla. Elämä enemmän raiteillaan, ja suuntakin näyttäisi olevan parempaan.
Joku kriisi silti. Ehkä semmoinen 'mihin minä olen menossa' -kriisi tai sitten 'mikä minusta tulee isona' -kriisi. Onhan mulla ammatti, ja työpaikka. Vaikkei unelmasellaisia. Yksi koulukin on kesken, jäi jo silloin kun aloin tyttöä odottamaan. Sinne voin mennä takaisin kun elämä sallii. Silti tuntuu, että se 'jokin' puuttuu. Se intohimon kohde, tunne siitä että tätä mä haluan tehdä nyt ja tänään ja huomenna.
Outo aika näistä stressata. Jääkööt ne itämään. Jos vaikka tuottaisivat vielä hedelmää. Oivallusta.
Vuodet menee vauhdilla. Vaikka en mä valita. On tässä puolensakin. Ja toinenkin vielä tulossa.

Näistä villahousuista tykkään ihan hirmuisesti. Lanka on kerrassaan ihanaa neulottavaa, se ikään kuin itse neuloo itsensä. Pehmoiset, suht ohkaset mutta hyvin pitävät märänkin vaipan kanssa. Seuraavaksi puikoille pääsee toiset samanmoiset, eri väriset vaan.


Tässä kuvassa väri näkyy hieman paremmin, ja ruskeiden koristeiden kanssa vaikutelma on tosi kiva. Hauska, ja hieman retro. Tytölle on tulossa kauluri ja pipo samasta väristä, taidan tehdä niihinkin koristeita tuosta Létt-Lopista.

Pahoittelut kovin tummista kuvista, joko kamera ei oikein tahdo pelittää tai sitten meillä on kamalan pimeää. Vai pitäisiköhän sitä opetella käyttämään kuvan käsittelyohjelmaa...

Ihana ilma ollut tänään! Innostuin siivoamaan terassin ja piha-alueet talvikuntoon. Olisin viihtynyt ulkona varmaan loputtomiin, mutta lopulta oli pakko antaa kivuille periksi ja siirtyä takaisin kotisohvalle. Voi kun en millään malttaisi odottaa sitä, kun taas pystyy liikkumaan normaalisti!
Illan päälle innostuin vielä leipomaan sämpylöitä, nam! Kuumaa mustaherukkamehua ja lämpimiä sämpylöitä, vierellä pari mielenkiintoista kirjaa - Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Joskus käy niin onnellisesti, ettei tarvitse lähteä kirpputorille löytöjä tekemään, vaan löydöt kannetaan ystävällisesti kotiovesta sisään. Näin kävi viime viikonloppuna, kun mies ja veljeni olivat kesämökillämme jatkamassa saunaremonttia. Alamökin kuistista on parina viime talvena kehkeytynyt yleinen varasto (jep, todella fiksua ja erityisesti kaunista katseltavaa) minkä miehet ottivat porukassa siivotakseen. Yhden hajoamispisteessä olevan 'projektini' laatikoista löytyi vanhoja kirppislöytöjäni, joiden olemassaoloa en edes muistanut. Tai periaatteessa muistin, mutta en kuitenkaan oikein muistanut mitä niille oli tapahtunut: olinko antanut ne pois, myynyt kirpputorilla jonkin muuton yhteydessä vai mitä.


Joskus luin jostain (todella selvästi kerrottu) että ne eläimet, jotka ihminen jostain syystä kokee itselleen läheisimmiksi tai tärkeimmiksi, kuvaavat tämän henkilön persoonaa ja luonnetta. Mitä mahtaa siis kertoa rakkauteni kissoihin ja norsuihin?


Näitä kynttilänjalkoja meillä oli kotona kun olin lapsi. Onneksi tämä kirpputorilta joskus ostettu yksilö löytyi, nyt vaan täytyy vielä etsiä sille pari.


Postin mukana saapui pari uutta kirjaa. The Crafter's Companion on varmasti kaikille blogeja seuraaville jo vanha tuttavuus, joten ei siitä sen enempää. Paitsi että se on kerrassaan lumoava!! Knitknit on uudempi tuttavuus, jonka parissa vietän tänään varmasti hetken jos toisenkin. Palaan siihen sitten myöhemmin uudestaan.
Kuinkakohan monta kirjaa kuukaudessa voi hyväksyttävästi hankkia? Toivelistani Adlibriksellä on jo elämää pidempi, enkä näytä tarvitsevan isoakaan yllykettä napsauttaakseni yhden tai kaksi tulemaan... Toisaalta, eivätkö kirjat ole aina sijoitus?
Neulerintamalla päätin ottaa rennosti, ja nautiskelen Patons merinovillasta Siirille pitkälahkeisia villiksiä. Väri, Old Gold, on ihana leijonankeltainen (tai sinapinkeltainen, riippuen valosta). Flunssaisena ja kuumeisena tarvitsee ehdottomasti helppoa ja nopeaa tekemistä ja eiköhän nämäkin ole jo huomiseksi valmiit :)

ärrinmurrinärrinmurrin

Tyttö on kipeä. Sen seurauksena koko huusholli on tietysti ylösalaisin. Kukaan ei nuku, kaikki ovat väsyneitä ja suurin osa ajasta menee pienen sairastajan lohdutteluun. Jääkaappi tyhjenee uhkaavasti, pyykkikasa kasvaa ja koirankarvat lisääntyvät nurkissa.
Väsynyttä äitiä ei edes postin mukana tullut sisustuslehti jaksanut piristää -- päinvastoin. Sinäkin senkin ärsyttävä ja teennäinen lehti, missä kaikki kodit on sisustettu 'luovuutta käyttäen' ja 'kirpputori-ja roskalavalöytöjä hyödyntäen'. Pah! Missä ihmeessä sijaitsevat nämä kaikki kirpputorit ja roskalavat jotka pullistelevat hylättyjä design-huonekaluja tai kauniisti kulunutta antiikkia. Miksi ei voida sanoa reilusti ääneen, että tämän ja tämän ostimme tuolta ja nämä ja nämä hankimme tuolta. Pitääkö sitä rahan käyttöä sitten alkaa häpeilemään, kun on ensin esitelty koko luksuskämppä koko Suomen kansalle? Ääh, ärsyttää!
Ärsyttäviä ovat kaikki neulomuksenikin. Tyhmät sukat jotka eivät koskaan tunnu valmistuvan, koska onnistun koko ajan tekemään ihan omituisia virheitä ja sitten taas puretaan. Ja tehdään pätkä lisää, ja puretaan uudestaan. Pikkuneidille aloitettu kaulurikin on ihan tyhmä. Menee pilalle kuitenkin, mitäs semmoista nyt edes tekemään.

Niin, siis kaikki ärsyttää. Menen nyt painamaan ärsyttävän pääni värikkäälle tyynylle ja pyydän ärsyttävää miestäni tuomaan minulle ison kupillisen ärsyttävää pussi-lattea (niin, koska kahvikin on tietysti jo loppu). Ehkä tämä tästä helpottaa, tai sitten ei.

Arkisia asioita

Kuinkakohan monta tuntia päivän aikana tulee vietettyä kylpyhuoneessa? Suurin osa siitä ajasta menee pyykinpesuun. Niin pesukoneen täyttöön ja tyhjennykseen, kuivausrummun täyttöön ja tyhjennykseen, tahranpoistoon, villahousujen pesuun & lanoliinitukseen, hienopyykkäykseen ja pyykin lajitteluun. Pyykkäys on ihanaa!

Sitten tietysti on neidin pesuhetket aamuin illoin, vaipanvaihdot ja pyllyn pesut.


Omiin hetkiin haluaa jo pientä luksusta. Niin iholle kuin mielellekin. Rauhallisista kylpyhetkistä pitää nauttia kaikin keinoin, vielä kun se on mahdollista.

Ideoita ja inspiraatiota

Postin mukana saapui Toast'n uusi kuvasto. Ihana vaatteita, ihania kuvia.
Silmiäni hiveli tämä tunika:



Sekä tämä takki:



Tämä kuva puolestaan siirsi ajatukset jouluun. Millaisiakohan koristeita sitä tänä vuonna tekisi?



Gudrun Sjödenin talvikuvastosta löytyivät nämä herkkupalat:

Hameita ja saappaita

Olen nyt pari päivää unelmoinut Greetings from Knit Cafe -kirjan äärellä. Itse asiassa tarkoitukseni oli etsiä sopivan neulepaidan ohjetta Siirille, mutta kerta kerran jälkeen löydän itseni tuijottamasta näitä ohjeita:

Äidille (Lacy Skirt with Bows):


ja Tyttärelle (Kids' Club Favourite Skirt):


En tosin ole vielä kertaakaan uskaltautunut tekemään mitään englanninkielisestä ohjeesta, mutta ei kai tuo nyt voi olla hirvittävän vaikeaa? Varsinkaan kun on jo printannut itselleen englanti-suomi neulesanakirjan ja muutenkin englanti sujuu ihan luontevasti...

Niin, ja hameen kanssahan ehdottomasti kuuluu mukavat saappaat. Vähän niin kuin tämmöiset:


Ihana kuva, tekijä Jen Oaks Illustrations.

Koruista

Intouduinpa minäkin käymään läpi koruvarastoani ja esittelemään sieltä joitain suosikkejani. Postauksesta meinasi alkuun tulla järkyttävän pitkä, joten raa'an karsimisen jälkeen jäljelle jäivät nämä seuraavat 3 kuvaa.


Kaikki kuvan korut ovat äidiltäni saamia, paitsi kaksi pientä Pahaa Silmää kaulakorun keskellä. Ne sain pikkutyttönä lahjaksi isotädiltäni joltain hänen ulkomaan matkaltaan. Muistan kaikki korut lapsuudestani, ja niihin liittyy näkö- ja kosketusmuistoja. En käytä näitä juurikaan, mutta niiden tunnearvo on huikea.



Tämä on peräisin isoäidiltäni. En itse asiassa osaa kuvitella tilaisuutta, jossa sitä pitäisin. Muistuttakoot se isoäidistä.



Eniten käyttämäni korut ovat Kalevala-koruja, riipuksista korvakoruihin. Tässä niiden sormuksia, joihin kaikkiin liittyy suurta tunnearvoa. Etualalla kihla-ja vihkisormukseni, joka ei tällä hetkellä mahdu sormeeni. Yritin käyttää sitä siitä huolimatta, mutta taikauskoinen minä ei halua että tuo symboli koskaan tuntuu ahdistavalta. Se odottakoon siis vielä hetken aikaa. Sydänsormus sen takana oli lahja mieheltäni ensimmäisenä äitienpäivänäni. Teljänneito sormuksen sain lahjaksi elämänvaiheessa, kun vanha pirskoutui ja kaikki meni uusiksi. Se symbolisoi edelleen minulle 'uutta elämää', tätä mitä elän juuri nyt. Se on myös hieman isompi kuin vihkisormukseni, joten käytän sitä nyt vihkisormuksen sijalla. Lapinsormus on alkujaan äitini, jonka koruvarastoista olen sen ominut omaan käyttööni teininä. Käärmesormus suojelee pahalta.

Kalevalakorujen lisäksi kaulastani löytää usein kivikoruja, rakkaimpia niistä ovat ruusukvartsi ja vuorikristalli. Muutama näyttävä Arts&Crafts koru saattaa toisinaan myös eksyä kaulaan, mutta yleensä vain silloin kun ollaan lähdössä juhlimaan. Nyt kaikki kaulakorut tuntuvat ahdistavilta, ja piakkoin korujen käytöstä on taas luovuttava käytännön syistä. Onneksi näillä ei ole parasta ennen päiväystä!

Minja haastoi minut kertomaan bloggausmaisemastani.

Kannettavamme oleilee suurimman osan ajasta ison ruokapöydän päässä. Pöydän ääressä Siiri tykkää piirtää ja 'lukea' lempikirjojaan, joten on kätevää sijoittaa kone niin, että voimme viettää kaikki aikaa pöydän ympärillä. Istuessaan tässä koneen ääressä näkee suoraan ikkunasta ulos takapihalle. Ensin silmiin osuu terassilla roikkuva amppelikasvi (pitäisikin muistaa tuoda se sisään), kuivamaan heitetty räsymatto, syksyn kellastamia pensaita, komea kuusi ja pieniä kukkapenkkejä joissa ei kasva mitään istutettua. Pieni piha tuntuu jatkuvan ja jatkuvan, kun se aivan yht'äkkiä muuttuu isoksi, mäntyjen valloittamaksi, kallioksi. Kuin seinä, jonka juurella tuntee olevansa turvassa, luonnon helmassa. Nyt sen sammalmättäät ovat peittyneet pudonneiden neulasten mattoon, näyttäen pehmoiselta ja utuiselta.

Harmaa syyspäivä tuntuu kertaavaan kallion harmauden kymmenkertaisesti ja aurinkoisena kesäpäivänä aurinko taas saa sen hehkumaan hopeisena. Talvisin kallio näyttää jatkuvan uskomattomiin korkeuksiin, maan ja taivaan sekoittuessa lumen ja pilvien lailla.



Laskettuun aikaan 24 päivää. Olo on kuin maatuskalla.