
... ja vielä hieman lisää. Valivali. On nimittäin niitä päiviä. Mikään ei ole oikein, eikä kohdallaan. Minä en osaa mitään, ja olen ihan hölmö. Vaatteet ei istu eikä sekään ole mikään ihme, typeriä vaatteita kun ovat. Koti on ihan kamala, ja minä ihan laiska. Miksi en ole vieläkään tapetoinut eteistä, maalannut rappusia tai tehnyt niitä muita listalla olevia asioita. Kirjastoonkaan ei päässyt, ei tietenkään. Ilma se vasta kamala on ollutkin, harmaa ja synkkä.
Viimeisen itsepiristysaallon kohdalla päätin tehdä jotain. Vaikka sämpylöitä. Sanomattakin on selvää, että taikina ei noussut. Sämpylöistä tuli leipäsiä. Eilisiltana likoamaan laitetuista linsseistä tein keiton. Ilmeisesti niihin oli tarttunut eilisillan hyvää tuulta niin, että keitosta tuli erinomaista. Lapset söivät sitä sellaisella vauhdilla, että vieraampi ajattelisi heidän kärsineen nälkää pidemmänkin aikaa. Luulisi moisesta keittäjän mielialan nousevan mutta eipä ei. Tietty.Varsinkin kun yksikään keittämäni kahvipannullinen ei ole tänään onnistunut. On ollut pahaa kahvia ja vielä pahempaa. Loppupäivän olen luottanut mutteripannuun, siihen sentään voi luottaa. Kop-kop. Vaikken minä taikauskoinen ole, pahasti ainakaan.
Ehkä siihen on nyt hyvä lopettaa. Mutteripannuun. Se kun ei nyt ota pannuun. Heh heh.