Selkävaivaisena sohvalla maatessa on hyvää aikaa perehtyä uusimpaan
Elle Interiör-lehteen (5/07). Erityisesti makunystyröitäni hiveli 'Rockig Romantik'-juttu. Jäin miettimään mikä siitä mielestäni teki niin kiehtovan:
(tässä vain osa kauniista kuvista, koko juttu on ehdottomasti tutustumisen arvoinen!)
1) Mustat, kiiltävät lautalattiat -- ah! Voisiko vaikuttavamman näköisiä lattioita olla? Epäkäytännölliset ne varmastikin ovat, ainakin taloudessa jossa asuu lapsia ja koiria. Sekä yksi suttuinen mies.
2) Lasikaapilliset kenkiä (tai muuta vastaavaa kaunista ja
tuiki tarpeellista). En tosin ala edes ajattelemaan sitä, mikä työ olisi pitää pölyt poissa noilta pinnoilta, olkootkin kuinka vaan lasiovien takana.
3) Seinän täydeltä kehystettyjä valokuvia/tauluja/kortteja. Elämisen maku ikään kuin kertaantuu jokaisen kuvan myötä.
4) Täpötäydet (mutta siistit) kirjahyllyt täynnä kirjoja, levyjä, lehtiä. Sama juttu kuin kuvien kanssa -- huone tuntuu olevan täynnä elämää, ajatuksia, ideoita ja henkilöitä. Inspiroivaa!
Samaan aikaan koen myös sen, kuinka kaikki tuo tavarapaljous tuntuu kaatuvan niskaan. Kaikkea on paljon, ja sitä on joka puolella. Omat ajatukset hukkuvat sekamelskaan eikä mistään saa otetta. Ajatus joka oli juuri tuossa, hautautui toisten alle. Ehkä lopullisesti.
Hamuan siis samaan aikaan ympärilleni elämää, mutta ahdistun sen yltäkylläisyydestä. Kotiparkani, joka siis tahtoo olla samalla tavalla ylitsepursuava ideapankki, ei saa vielä hengähtää.
5) Iso, pitkä ja avara pöytä. Se ikään kuin huutaa ympärilleen ihmisiä ja tekemistä. Ja toisaalta henkii rauhallista kahvihetkeä ja luovaa taukoa arjen melskeessä. Tilaa ympärilleen, sitä se kuitenkin tarvitsee. Tilaa hengittää.
6) Jälleen huomaan mustan kiiltävän pinnan viehättävän itseäni. Mistä tämä johtuu? Ja mihin se johtaa? Jossain tulevassa kodissani pääsen ehkä toteuttamaan omaa näkemystäni näistä pinnoista?
7) Kristallikruunu. Voiko valoa (ja aikaa) kauniimmin esittää?
Isoäidistäni muistuttaen kodissani roikkuu kristallikruunuja. Kaksi vanhaa kaunotarta ja yksi uudempi, halvempi mutta silti herkkä valaisin. Yritän saada niistä kuvia.
8) Kaiken värin vastapainona pieni vaalea keidas, jonka herkkyyttä sakkiruutulattia kehystää. Tuollaisen lattian haluaisin, siihen unelmieni taloon jota en ole vielä nähnytkään. Nämä kuvat puhuvat puolestaan, en pilaa niitä puheella.
Näiden ajatusten vastapainoksi kaivoin edellisen Elle Interiör-lehden numeron 4/07.
(Olkoon reissu kuinka pitkä tai lyhyt, en koskaan lähde kotoa ilman pientä pinoa sisustuslehtiä. Vanhoja tai uusia, ihan sama. Niitä tarvitaan aina. ) Siinä esiteltiin pohjois-italialainen koti otsikolla 'Lantliv i Piemonte' ja se kiinnitti huomioni lähes päinvastaisista syistä:
1) Tyhjät, avarat seinäpinnat. Pieni koristus tai ryppy siellä täällä vain korostaa pintojen omalaatuisuutta, väriä ja luonnetta.
2) Ajatuksella ripotellut väriläiskät muuten jopa aavistuksen karussa huoneessa. Täällä tuntuu olevan tilaa ihan kaikelle: illalle, aamulle, kirjalle ja unelle.
3) Räsymatot. Niin kuin kristallikruunut kuuluvat kattoon, räsymatot kuuluvat lattiaan. Eikö askel kulje hieman kevyemmin värien päällä, ikään kuin osa niiden iloisuudesta tarttuisi jalkapohjiin?
Onkohan syynä syksyn hehkuva väriloisto vai jokin ihan muu, mutta tuntuu, etten laisin saa tarpeeksi värikkäistä langoista. Lankakaupasta ostetut herkulliset langat seuraavat minua vyyhdeissään huoneesta toiseen, en millään malttaisi laskea niitä näköpiiristäni. Mitä niistä joskus tuleekin, on tosin vielä hämärän peitossa. Toistaiseksi aion ihailla niitä vain näin!
Plates
Cat
Books
Tultiin mummolaan koiravahdeiksi. Tyttö viihtyy täällä paremmin kuin kotonaan, rakastaa juosta ympäri isoa taloa ja olla huomion keskipisteenä. Eilen oli upea syyspäivä. Tyttö viihtyi pihalla tuntikausia, ja vanha kissa-herrakin nautti lämpimistä auringonsäteistä ja pienen lapsen hellästä silittelystä. (Kuvassa Siirillä muuten Haltija-takki päällään, harmi että se on niin nafti.)
Tänään onkin harmaata ja synkkää. Juuri sopiva ilma istuskella keittiön nurkassa netin ääressä ja surffailla ihanissa blogeissa. Ulkona piipahdettiin sen verran, että vietiin koirat tarhaan hetkeksi ja Siiri sai ratsastaa pitkin patiota luuta-hepalla. Sisällä viihdytään tosin jo senkin takia, että mies on ankarassa flunssassa. Itse luulin sen jo sairastaneeni, mutta päässä jyskyttävä kipu antaa viiteitä siihen, että on parempi ottaa iisisti ja juoda paljon hunajalla maustettua teetä.
Näitä hahtuvapipoja voisin tehdä loputtomasti!
Piipahdin eilen paikallisessa lankakaupassa. Etsin silkkilankaa tulokkaan kypärämyssyyn, mutta jotenkin lähtiessäni huomasin piteleväni isoa muovikassia joka oli täynnä lankaa... Takana näkyy Pirtin Kehräämön toffeen-väristä hahtuvaa (lemppariani!) ja etualalla Istexin Létt-Lopia. Värit niissä ovat niin herkullisia, että en malttaisi laskea niitä silmistäni.
Mutta löysinhän sitä silkkivillalankaakin, ylärivissä näkyvä tummanruskea Regia Silk, sekä turkoosinsininen Alpaca Silk. Jotenkin tuli ostettua myös Jannea villasukkiin. Löytyi sieltä kassista vielä parit bambupuikot (niin kuin näitä ei olisi jo tarpeeksi) sekä pussillinen nappeja. Toivotonta...
Tämä uskollinen ystäväni on neuletarvike-pussukkani. Olen sen löytänyt joskus joltain kirppikseltä muutaman sentin hintaan. Eikös vain olekin hyväntuulisen näköinen?
Ja tämä laukku on itse tekemäni. Sen kyllä huomaa läheltä katsoessa, mutta kauempaa eivät rumat saumat ja vinot ompeleet näy. Tykkään siitä silti ja lankakassina se on mitä oivallisin. Ehkä nyt uuden ompeluinnon saattelemana saan aikaiseksi kauniimpia laukkuja.
